Luovunko unelmien asunto haaveesta asuinalueen takia?

Kun olin pieni tyttö niin haaveilin, että kun olen aikuinen niin minulla on iso ja kaunis oma koti järven rannalla, kultainen noutaja (jota en ikinä saanut lapsena) ja kaksi ihanaa lasta. Haaveilin kodista, jossa on iso oma piha, jonne lapset voivat rakentaa majan ja löytää joka päivä uuden piilopaikan. Haaveilin kodista, minne meidän on ihana kutsua kylään vieraita ja missä vieraat voivat myös huoletta nukkua yökylässä omassa rauhassa takkatuvan lämmossä. En haaveillut kodista, joka sijaitsee vilkkaan kehäradan vieressä keskellä ihmisvilinää. En haaveillut kodista, joka tuntuu niin pieneltä, että juuri ja juuri mahdumme sinne tavaroiden sekaan. En haaveillut kodista, jossa on leikkipiha on yhtä kuin iso parkkipaikka. En haaveillut kodista, jonne on hankalaa kutsua isompaa porukkaa kylään, sillä on mahdotonta saada kaikkia rakkaita edes saman pöydän ääreen.  

Elämä kuljettaa meitä aina tiettyjä reittejä ja tässä me nyt ollaan. Asumme kerrostalo kolmiossa kahden lapsen kanssa. Lapsilla on oma huone ja meillä oma, mutta olen