Luukku 13, Pikkujoulun aikaan


Kävimme eilen raveissa ja alan pikkuhiljaa lämmetä sille touhulle ihan oikeasti. Menneet kauhukuvat hevosia pieksävistä ajajista on historiaa ja nyt huomaa, kuinka hevoset suorastaan odottavat malttamattomina, että eikös jo juostaisi kovempaa. Hevosten malttamaton into päästä ravaamaan tarttui itseenikin, vaikken juosta voikaan. Hymy nousi kasvoilleni.

Olen täysin vakuuttunut myös siitä, ettei joulupukki ruoski porojaan, vaan silittelee ja pitää poroistan hyvää huolta. Jokos teillä pienokaiset ovat kirjoittaneet joulupukille? Pukkikuva löytyi Pinterestistä. 

Rakastan uusia villasukkiani. Äitini neuloi nämä minulle. Äitini on maailman ihanin äiti, mitä minulla voi olla! 

Olet upea matka,saavutusten satama.Olet kysymyksiä ja vastauksia.Loputtomasti mahdollisuuksia.Olet tuulessa seilaava laiva,ankkuri ja köysi.Olet maisemamaalaus maailmalta,olet se, jonka itse löysit.
-Viltsu-

Joulukorteista ylempään on käytetty mm. ääriviivatarra-arkin ”jämät”, eli kun otat tarran irti, jää se sellainen kuvio arkkiin. Minulla se oli tuollainen enkeli. Mitään varsinaista tarransiirtolevyä minulta ei löydy, joten käytin siirtoon pikkusen huonommin liimautuvaa teippiä. Pala palalta siirsin teipin avulla kuvion korttipohjalle. Olihan se tarkkaa työtä, mutta kokeilemisen arvoista. Lisäksi

Lue koko postaus tästä