Lyhtyni kajo lokakuussa*

Terveiset uuteen viikkoon!
Puut huutavat suruissaan: tulee kylmä ja sateinen yö. Mutta minä kääriydyn pehmeään untavapeittoon kisut lähelläni ja näen lämpöisen kesäisiä unia. Lyhtyni kajo syysillassa.
Viikonloppuna lepälin, kuvailtiin, on luettu kirjoja/lehtiä ja popsittu särkylääkkeitä. Olen ollut ääriäni vailla. Hauraan herkkää.  Tavannut erikoisia ihmisiä, kerta riitti.Tuskan määrä elämässä on vaihteleva. Tänään istun junassa tuskissani, joka kolistelee keskustaan lääkäriin. Myös ihmisen tuska kolisee,jos joutuu pois raiteiltaan. Mietimme ystävättäreni kanssa Venäjän matkaa,sielläkin olisi tuskaa, nimittäin maatuskoja.
Pohdin tänään ajankulukseni tulevia matkakohteita. Jäämeren rannalla olisi upeaa päästä taas käymään,tuulettumaan. Kerran olen siellä käynytkin. Oi meri,vahva meriveden tuoksu,lintujen laulu ja kallioiden hiljaisuus. Se karu kauneus,joka elämässäkin vallitsee. Olen kroonisen utelias uusille kohteille ja elämän piirille. Bon voyage,elämänmatka jatkuu!

 Onnesta en osaa kirjoittaa,ehkä se löytyy etäisesti näistä sanoista: Ruskan värit antavat voimaa vaikka elämä pakeneekin puista,onnistunut pannukakku, ajatusten solmujen aukeaminen, vapaus tehdä asioita laajemmin, työkaverin lämminhalaus ja kutkuttavat matkasuunnitelmat. Välillä on levon aika myös luonnolla.  Valo hoivaa,ei tuskan tummuus. Lämpöä,hyviä kohtaamisia ja

Lue koko postaus tästä