Maalla on mukavaa

No niin tämä postaus ei sulje pois sitä, etteikö kaupungissa olisi mukavaa tai missä tahansa muualla. Ihan subjektiivisesti täällä höpöttelen. Suhteellista on myös tämä maalla hommeli, sillä ei meillä lehmiä laidunna ja en tiedä maataloelämästä mitään. 
Mutta tänään köllöttelin omalla suojaisalla pihalla, jonne ei yhdenkään naapurin silmä yllä, ellei sitten katso kaukoputkella. Tykkään tästä tunteesta, että olen täällä omakotitalossa yhtä suojattu, kuin aikoinaan kerrostalossa, jossa hyvä kun naapureita moikattiin. Tai jos kuuli naapurin oven käyvän, niin sitä odotteli hetken, ennen kuin rohkeni lähteä itse rappuun hiippailemaan. Yhdessä hissillä meno oli ihan kauhistus. Joko kiusaantuneena tuijoteltiin seiniä tai todellakin juteltiin säästä ja sekunnit matoi, etenkin jos naapuri tuli yhtämatkaa kuudenteen kerrokseen. 
Uskon siihen, että nimenomaan kerrostaloelämää syyttäminen, että meikäläinen tarvitsee omaa rauhaa ja paljon. Tai ööh ehkä sittenkin se yksinäinen kesämökkielämä lapsena, kun seurana ei ollut muita,  kuin ötökät ja omat mielikuvitusystävät. 
Niin köllöttelin siinä soffalla ja näin avaruussiskoni Ellin Insta Storiesin ja siinä

Lue koko postaus tästä