Maastopalon jälkimaininkia

Olipas sellainen sunnuntai- maanantai yö, että ei ihan heti halua kokea uudestaan!

Menin nukkumaan ihan normisti sunnuntaina, miehen ollessa yövuorossa. Uni ei tullut heti, kun nuo jalat heittivät levottoman- moodin päälle ja varmaan tuossa klo 1.30 on uni tullut.

Klo 2.00 alkoi sen päivinen hakkaaminen ulko-ovelta että! Näin sisäpuolella olevalta kuulosti siltä, että joku oli tosissaan ja kun meillä ei ihan vakavasti puhuen ole sitä ovikelloa, koirat toimittavat sitä virkaa.

Meille kun aina soitetaan ennen, juurikin koirien takia niin eka ajatus oli: se yksi paikallinen huumehörhö, joka karkotettiin jo pois. Ainoa ajatus: pakko olla se. Ei kukaan muu tule tähän aikaan tänne.

Muutoinkin täällä haja- asutusalueella ihmisillä on omat tapansa juurikin kyläilyyn: ilmoita. 🙂 Vartiointia yms kuitenkin tavalla tai toisella on kuitenkin jokaisella.

Joten sydän syrjällään soitin ukkokullalle koirien muristessa, että nyt on joku ääliö löytänyt meidän oven taakse. Mietin, päästänkö koirat, kättä pidempää? Mitä voin yksin tehdä ja onko siellä enempi porukkaa?

Sitten

Lue koko postaus tästä