Mailmanmenoa meillä

Olen toisella silmällä seuraillut, mitä Janita Lukkarisesta keskustellaan suomalaisilla juorupalstoilla. En yhtään ihmettele, että monille kuolemaan johtava sairaus on outo juttu, koska nyky-yhteiskunnassahan kuolevat piilotetaan jonnekin. Jos muistat Myrskyluodon Maija -sarjan, hänethän äitinsä laittoi ”oppiin” valvomaan kuolevan sukulaisensa vierellä, että hän ymmärtäisi ottaa vastaan kuoleman, kun se kohdalle sattuu sitten siellä heidän luodollaan. Ja sitä kokemusta tarvittiin.

Nykypäivä, eli Turun Walo Rooftop Bar.
Kävin Walossa pitkäaikaisen naapurini kanssa, aikalailla vanhempi lady hän ja leski. Hän sitten kyseli, että mitkä ovat suunnitelmani, kun ei ole lapsia (juu, miehen kautta niitä TAVALLAAN on, eivätkä minun rahani ole korvamerkittyjä). Kun kommentoin siihen, että minulla on omaisuutta, jonka päätymisestä haluamiini käsiin voin onneksi ihan itse päättää – ja päätänkin.

Yllättäen hän tarttui käsivarteeni sanoen, että ”varmaan sitten voisit myös testamentissasi muistaa ystävällistä naapuriasi?”.

Ihan kuin olisi nyt heti kuolemassa, ja hän 77 vuotias. Merkillinen kommentti.

Ei nyt ollut mitenkään mieltä ylentävää.

Turussa tuo Walo-baari Wikken yhteydessä on suositeltava, mutta ruuhka-aikoina

Lue koko postaus tästä