Marrasmelankolian nujerrus


Marraskuussa päivien pimenemisen, hiljaa pois varisseen ruskan ja kellojen kääntämisen yhteisvaikutuksena arki saattaa ruveta tuntumaan ankean tahmealta. Kaamosmasennuksen oireet ovat usein pahimmillaan juuri marraskuussa, ja myönnän kyllä itsekin, että sateisen harmaat tai synkeän loskaiset päivät vaikuttavat helposti vireystilaan.

Olen kuitenkin tietoisesti päättänyt ottaa vastuun mielialastani ja olla lähtemättä mukaan kaikkialla vallitsevaan melankoliaan. Asiaa toki helpottaa se, että jollakin tasolla pidän pimeydestä hyvinkin paljon. Hämärään kääriytynyt kaupunki, pimeät pellot ja järven pintaan piirtyvät valot ovat todella tunnelmallisia.

Lisäksi nautin siitä, että pimeys rauhoittaa koko elämänrytmin. Syys- ja talvi-iltoina ei tule tunnetta, että tarvitsisi sinkoilla paikasta toiseen samalla tavalla kuin niinä kauneimpina kesäiltoina, joina ei halua menettää sekuntiakaan mistään.


Muistatteko, kun luettelin alkusyksyllä syitä, miksi pidän syksystä ja viime kuussa vinkkasin ideoita sateisten päivien varalle? Nämä samat ajatukset ja asiat toimivat oivallisesti myös marrasmelankolian selättämisessä.
Lisäksi apuna voi käyttää seuraavia ajatuksia:
1. Valo ei ole kadonnut mihinkään, se on vain muuttanut muotoaan. Vaikka aurinko laskee koko ajan

Lue koko postaus tästä