Matka mummolaan kahden lapsen kanssa

Viime viikonloppuna oli edessä taas 400km auton kyydissä istumista. Pelkkä ajatus reissusta saa aina sydämen lyömään nopeasti ja hien pintaan. Lähtöaamuna stressi kohoaa äärimmilleen, kun on miljoona asiaa muistettava ennen kuin päästään lähtemään. Ennen lapsia pystyi vaan pakkaamaan itselle lompakon ja kännykän. Tarvikkeet mitkä unohtui matkasta pystyi helposti ostamaan kohteesta. Nykyisin olisi aika katastrofi, jos se 100e talvihaalari unohtuisi matkasta tai unipupu jäisi eteiseen. Matkalla voi myös sattua ja tapahtua kaikenlaista, kun mukana on kaksi paljon huomiota vaativaa lasta. Esikoisen kohdalla matkustaminen on lähinnä tylsää, sillä joka minuutin välein kuuluu suusta ”joko ollaan perillä”. Pikkumies taas kärsii janosta aika-ajoin tai vaippaan voi ilmestyä yllättävä katastrofi, joka tuhoaa kaikki muutkin päällä olevat vaatteet. Kun tästä on selvitty saattaa neidille tullä myös vessahätä ja tällä taktiikalla ollaankin kohta pysähdytty joka ikisille huoltoasemalla. Kauhuskenaarioista huolimatta selvittiin matkasta kunnialla ja lapset pysyivät tyytyväisinä koko matkan, eikä edes käyty läpi kaikkia huoltoasemia. 

Tämä oli ensimmäinen reissu

Lue koko postaus tästä