Meidän perheen isät


Meidän isi oli maailman paras isi meille.Meillä tarkoitan itseäni ja pikkusiskoani.Isi kutsuttiin aina paikalle, kun jotain piti korjata tai asentaa paikoilleen.Isi oli kiltti mies, jonka kiltteyttä käytettiin välillä hyväksi ja se harmitti häntä suuresti.Meidän isi teki virheitä elämässään ja kukapa ei tekisi, eihän tässä täydellisiä olla.Meidän lapsuus oli onnellista aikaa ja isi oli mukana kaikissa meidän lapsuuden jutuissa.Minulla ainakin oli sellainen tunne, että isi oli aina meidän puolella, oli tilanne mikä vaan!

Tasan seitsemän vuotta sitten meidän maailma mureni tai no iso osa siitä.Meidän isä sairasti keuhkosyöpää ja syöpä oli sellaista laatua, että sitä ei voitu parantaa.Me saimme olla isin kanssa ihan siihen viimeiseen henkäykseen asti ja vielä vähän senkin jälkeen.Oli todella vaikeaa päästää isin kädestä irti.Hautajaiset menivät sellaisessa sumussa.Minulle vaikeampaa oli uurnan lasku.Minä kannoin isäni uurnaa ja siinä kävellessä hautapaikalle mietin, että pienenä isi kantoi aina minua sylissä ja nyt minä kannan häntä.Se päivä oli raskas, mutta siitäkin selvittiin!Ikävä ei

Lue koko postaus tästä