Meille tuli kissanpentu!

Vihdoin se päivä eilen koitti, että pääsimme noutamaan luovutusikäisen kissanpennun kotiin. Odotus on ollut piinaavan pitkä! Kissanpennusta vinkkasi Matkatar Nauran auringolle blogista, jonka sukulaisen kissalle oli syntynyt pentuja. Ihastuimme heti tähän tyttökissaan ja valinta kolmesta ei vielä varatusta kissanpennusta oli selvä. Heh tätä tytteliä noutaessa valinta alkoi jo hämärtymään ja olisimme halunneet viedä kaikki kolme kissanpentua kotiin. Noin tunnin automatka meni uskomattoman hyvin pieneltä. Muutama kovin hento ja pieni naukuna vain kuului kantokopasta. Ei tullut oksuja, ei pissiä kantokoppaan, ei mitään. Muistan kyllä hyvin edesmenneiden Onnin ja Oskun kanssa matkatessa, miten Onni oksensi aina jo heti kotikadun aikana. Noh Onni ehkä kärsi autopahoinvoinnista. 😉Nimeksi pikkuiselle tytöt antoivat ”Diana” metsien jumalattaren mukaan. Tällä hetkellä tuntuu, että ”Yoda” olisi osuvampi nimi, sillä nuo korvat!Ensialkuun kantokoppa tuntui turvalliselta pesältä, eikä sieltä uskaltautunut toinen lähtemään pois. Hieman pelottavaa oli, kun Miki tuli nuuhkimaan ja tuijottelemaan pikkuista silmiin. Kumpikaan ei sähissyt tässä vaiheessa. 
Koiriin tottunut kissanpentu sähisemällä varoitti

Lue koko postaus tästä