Metsäretkellä keväässä

Vietin lapsuuteni maaseudulla. Samoilin kotiamme ympäröivissä metsissä, kiipeilin kallioilla ja  puissa.

Metsä oli meille lapsille kuin toinen koti leikkeineen, marjoineen ja tuoksuineen. Saimme  kokea metsässä vuodenaikojen vaihtumisen  ja joskus –  jos olimme onnekkaita – saatoimme nähdä vilauksen valkohäntäpeurasta, rusakosta tai vaikkapa ketusta.

Olen onnellinen, että lapseni ovat päässeet nauttimaan pitkälti samoista asioista, vaikka lähimetsämme ei olekaan niin suuri kuin lapsuuteni pihamaan reunasta auennut sankka metsä, johon saattoi hyvinkin eksyä, jos ei ollut tarkkana.

Vuoden ajasta riippumatta, on lähimetsämme kuitenkin lapsilleni seikkailupuisto vailla vertaa. Siellä voi uittaa käpyjä ja keppejä kevätpuroissa. On suuria sammaleisia kiviä, joiden päälle kiivetä pakoon peikkoja ja muita mielikuvitusolentoja. Syvemmälle mentäessä löytyy myös suuria kaatuneita puita, jotka tarvittaessa toimittavat vaikkapa linnanmuurin virkaa suurine oksineen ja löytyypä sieltä muutama hiidenkirnukin lasten ihmeteltäväksi.

Ja aina on tarjolla istumapaikka leikkien väsyttämille – niin isoille kuin pienillekin. Lepotauko on hyvä hetki sulkea silmänsä, hengittää metsän tuoksua ja imeä itseensä sen rauhaisaa

Lue koko postaus tästä