Minun äitini

Äidille minulta, tyttäreltäsi. Kyllä, on minun oma kirjeeni omalle äidilleni.


Minun äitini on aina kanssani, missä vain olenkin.
Minun äitini on läsnä siinä, mitä opin, löysin, tunsin sekä aistin;
Hän on puiden lehtien havina kadulla kulkiessani,
niissä muistoissa, kun leikimme pihalla, juoksimme linja-autoon tai istuin polkupyörän tarakalla apinani sylissäni.

Äitini on muisto tiettyjen ruokien tuoksuista lapsuudestani, niiden kukkien kauneus, joita hänelle poimin ja ojensin. Äitini on tuoksujen sinfonia oikeastaan koko maailmastani.


Se viileä käsi otsallani, kun en voinut hyvin tai ilmassa höyryävä hengitykseni
kylmänä talvipäivänä, niinkuin silloinkin, kun ensikerran nuolaisin tikapuita jääden siihen kiinni. Lämmin vesi, joka sulatti minut irti tai kesäpäivänä huulipunalla
tehdyt intiaanimeikit kasvoillani.

Hän on sateen ropina,
joka tuudittaa minut yhä uneen sekä turvallinen syli ja villasukat jaloissani.
Tuutulaulu, iltasatu ja kuiskaus hyvän yön.
Sateenkaaren värit taivaalla, kuun silta ja auringonpimennys negatiivien läpi katsottuna.


Äitini on kermakakku, munkkirinkelit ja
synttärijuhlat. Jouluaamu sekä jännittävä lahja. Sisälle tuulisena päivänä  pystytetty teltta sekä ikävimmätkin kouluaamut, joista selvittiin yhteistuumissa.

Äitini on yhdessä tehdyt ikkunaostokset, ulkosauna ja

Lue koko postaus tästä