Mitä jos?

Mitä jos minut lapsena olisi laitettu ruotsinkieliseen kouluun, kuten uhattiin. Jos en olisi kiljunut ”etten halua”, niin elämäni polut olisivat olleet täysin erilaisia, ystävät, lapsuus, nuoruus, koko elämä, olisin muualla nyt. Apua miten pelottava ajatuskin. 
Mitä jos isovanhempani eivät olisikaan kasvattaneet minua, en olisi saanut yhtä parasta ystävääni elämääni ja hänen siskoaan ystäväksi, sisarukset jotka kutsuvat minuakin heidän siskokseen.
En olisi myöskään saanut elää rakkaassa suurperheessä, mikä on ollut suuri rikkaus ja saanut haluamaan monta lasta omaankin elämään.
Mitä jos en olisi päättänyt hakea rippileirille, josta en tuntenut ketään entuudestaan vaan halusin uusia kokemuksia, näin olisin yhtä elämäni kivoimmista viikoista köyhempi.
Mitä jos en olisi hakenut siihen lukioon josta en tuntenut oikeastaan ketään ja hakenut vanhan kouluni lukioon. Olisin yhtä parasta ystävää vailla.
Mitä jos isovanhempani eivät olisi bonganneet Hesarista työpaikkailmoitusta Kansallis-Osake-Pankin arvopaperiosastolle ja en olisi ikinä tavannut tyttäreni kummitätiä ja yhtä parhaimmista  ystävistäni.
Mitä jos en olisi yhtenä torstai-iltana lähtenyt uuden ystävän kanssa baariin ja

Lue koko postaus tästä