MITÄ MEILLE KUULUU?

Viime kerrasta onkin jo hetki. Talvi on vaihtunut kevääseen ja kevät kesään. Luonto on herännyt eloon ja me saamme nauttia auringon lämmöstä ja valosta. Ihan kohta juhlitaan jo juhannustakin! Olen saanut jonkin verran viestejä koskien blogia ja sen tulevaisuutta. Kysymys aionko lopettaa blogin on pyörinyt varmasti monen mielessä ja ajattelin tulla vastaamaan tähän kysymykseen ja kertomaan samalla meidän kuulumisia.
Talvi ja alkukevät olivat todella rankkaa aikaa. Kirjoitellessani teille keskenmenosta, sen aiheuttamista tunteista ja lääkkeellisestä tyhjennyksestä ymmärsin, etten ole ihan vielä valmis jakamaan kokonaan meidän tarinaa saati puhumaan siitä. Mitä lähemmäs kesää mentiin sen pahemmalta minusta tuntui. Tuntui niin epäreilulta ajatella, että jos vauvamme ei olisi kuollut, saisimme hänet pian syliin. Meidän piti nauttia keväästä ja alkukesästä odottaen vauvan saapumista. Meidän piti laittaa kotia valmiiksi vauvaa varten ja jännittää synnytystä. On ollut vaikea hyväksyä, että emme päässeet kokemaan näitä asioita. En julkaissut enää yhtä aktiivisesti sosiaaliseen mediaan sisältöä ja tuntui, että tarvitsen