Muru – uusi perheenjäsen

Reilun vuoden ajan olemme käyneet keskustelua uudesta perheenjäsenestä. Yksi lapsista  toivoi koiraa, joka viihtyisi sylissä, lähtisi lenkille ja olisi hänen ystävänsä ja toiset lapset yhtyivät kuorossa tähän toiveeseen.  Sanalla sanoen toiveissa oli kainalokaveri. Ihan sellainen ei nykyinen koiramme ole, vaikka perheenjäsen onkin ja mielellään mukana monessa puuhassa.

Nykyinen koiramme oli kuitenkin aika suuri. No, oikeasti keskikokoinen touhottaja, joka ei kovin helposti jää kainaloon nököttämään – ei ainakaan pitkäksi aikaa.  Rescuekoiramme toki pitää silittelystä ja kainalossakin hetken aikaa jaksaa olla, mutta enimmäkseen se on aika meneväistä sorttia, vaikka on iän myötä jo aika tavalla rauhoittunut ja hiljentänyt tahtia. Ehkä se ikä alkaa pikku hiljaa painaa.

Pentupohdintaa

Pitkään asiaa pohdittiin. Käytiin läpi eri puolia ja sitä, että meillä oli jo yksi koira. Millaista elämä olisi kahden koiran kanssa?  Edellisestä kahden koiran ajasta oli kuitenkin jo kuutisen vuotta aikaa. Silloin meillä oli nykyisen kaverina Nuka, lyhytkarvaisen collien ja howavartin sekoitus.  Nuka jouduttiin

Lue koko postaus tästä