My korona

Jäin 2 viikkoa sitten palkattomalle vapaalle – kahdeksi kuukaudeksi. Harkitsin asiaa pitkään ja hartaasti mutta en lopulta löytänyt mitään muita vaihtoehtoja vallitsevassa tilanteessa. Koko maailma oli sekaisin. Korona oli jo kotikunnassamme. Tuttavani perheessä eleltiin rankkoja aikoja. Lapset selvisivät vähällä mutta vanhemmista toinen vietiin ambulanssilla sairaalahoitoon asti.  

Työskentelen nuorten parissa. Kun jäin ”lomille”, nuorten asenne oli jotakuinkin se että ”ei meitä kiinnosta jos joku mummo kuolee”. Tämä ahdisti minua suuresti.  Sanoitin sen useasti heille töissä ääneenkin. Edelleen koko kaupunki taistelee tätä samaa ongelmaa vastaan. Nuoret eivät ymmärrä tilanteen vakavuutta. Kaikki vanhemmat eivät osaa ottaa koppia tästä, niin valitettavaa kuin se onkin. 

En ole vielä valmistunut virallinen hoitaja, mutta koen silti olevani Suomen suurin petturi. Jätin työkaverit kaiken tämän koronauhan keskelle. Jos olisin sinkku ja eläisin yksin,  en miettisi hetkeäkään.

En pelkää lasteni puolesta niinkään, vaikka kaksi heistä kuuluvatkin tavalla tai toisella riskiryhmään (toki suojelen heitäkin viimeisen asti tältä pöpöltä). Pelkään kuitenkin eniten

Lue koko postaus tästä