Näytenumero: Aikuisen naisen päiväkirja : Selfiet ja ikäpohdintaa

Mä oon kysyny, haluuko lukijat lukea lyhyitä postauksia pitempien välillä. Aikuisen naisen päiväkirjaa. Vaikee siihen on vastata, jos ei tiedä, mikä on lyhyt ja mikä on päiväkirja niinku mun aivotusten mukaan. Ymmärrän!
Tämä on sen vuoksi näytenumero. Nyt viimeistään on kyllä tai ei helppoa sanoa. Vai mitä? No, loppupelissä se tietenkin olen minä joka kirjoittaa tai ei kirjoita, mutta ainahan voin ainakin pohtia ääneen vaihtoehtoja.

Tänään pohdin ääneen facebookissa Ikääni. Onko ikä alkanut painaa minua? Aikuisena voin jo punastelematta hekottaa kaksimielisyydelle. Inä ei minua PAINA! Nuorempana piti miettiä, mitä sanon tai kirjoitan ääneen tai julkisesti.  Nuorena hävetti ulkonäköasiat jopa langanlaihana. Nyt vähät välitän vaikka olenkin pyöreä ja rupsahtanut juonteineni. Mitä sitten!? Se on niiden ongelma, joille en kelpaa. Menettävät paljon -kirjaimellisesti. Muisti pätkii, rollaattori on terveemmille, mulle pitää olla pyörätuoli. Vaihdevuosista en tiedä sanoa, sillä samoja oireita on sairaudessani ja lääkkeiden haittavaikutuksina. Sen sijaan yksi on varmaa: harmaita hiuksia mulla ei ole!
Tämä

Lue koko postaus tästä