o l o h u o n e .

Ajatus muutosta syntyi ensimmäisenä mieleeni tuossa kesäkuun aikana ja aloin lähettelemään asuntoilmoituksia. Pienen masentuneisuuden ja alakuloisuuden kourissa nämä seinät tuntuivat… Inhottavilta. Ne olivat täynnä muistoja, jotka halusin vain haudata syvälle mieleni uumeniin ja kun päädyin sitten antamaan Lunan uuteen kotiin olohuoneesta tuli paikka, jossa en viettänyt ollenkaan aikaa. Kävelin vain huoneen ohitse sen enempää katsomatta, sillä muistot tuosta pienestä karvapallosta leikkimässä nurkassa, makoilemassa sohvalla toivat vain lisää surua rintaan. Halusin vielä palavammin pois tästä asunnosta.

Sitten elokuun alkuvaiheilla puhuin kuuntelin kaverini höpöttelyitä, mitä hän halusi kotiinsa ostaa. Mitä tauluja olisi kiva saada seinällle ja huonekaluja johonkin nurkkaan eteisessä. Komppasin vain hänen sanojaan sanomalla, että kuulosti hyvältä, kaipa itsekin sitä saisin aikaiseksi lähteä sisustamaan kun saisi uuden asunnon. Kaveri oli hiukan ihmeissään ja sanoi; ”Miksi? Sullahan on hieno kämppä, paljon tilaa, eikä kukaan ole sanomassa ei jollekin ostokselle tai muuten vain pilaamassa näkemystäsi. Sä voit tehdä kämpästäs oman näköses, sun kodin.”

Sain noiden

Lue koko postaus tästä