Ollapa maailman vahvin tyttö!

Vihaan suorittamista, stressiä ja sitä ajatusta, että aina täytyisi olla tehokas. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Olen siitä kävelevä esimerkki.En pyyhi kyyneleitä ja pukeudu kauneimpaan hymyyni.Olisihan se surullista elää muutoin kuin tunteella.
  Koska se olisi silloin vain harhaa, itsepetosta ja sattuisi niin helkkaristi.Päätin kohdata asiat ja marssin lääkäriin. En halunnut jäädä vellomaan olooni enkä makaamaan ns. tuleen. Sain aikaa lepäämiselle ja rauhoittumiselle. Kaikki murheet ja huolet eivät poistu lepäämällä ja ajan saatossa. Pahinta on toisen tunteiden väheksyminen, tunteitaan ei voi pakottaa. Kuuntelemisen taito on valtavan tärkeää jo omassa ammatissani, ei riitä pelkkä kuuleminen.

Päätän jatkaa sydämelleni rehellisenä. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin tässä maailmassa, jossa olemme kaikki lopulta yhtä ja samaa. Et voi päsmäröidä toisen arjessa, kun et sellaista kaipaa omaankaan elämääsi. En jää kuitenkaan vellomaan liian kauaksi aikaa epäkohtiin, vaan osaan olla kiitollinen arjestani, vaadin oikeutta ja tiedän oikeuteni sekä vaadin muiltakin sydämen rehellisyyttä ja lempeyttä.Toivon nyt muistamaan minua ja pieniäni iltarukouksissanne.

Olen yrittämättä

Lue koko postaus tästä