Oman peilikuvan hyväksyminen ja miksi lähes lopetin meikkaamisen?

Korona on tuonut tullessaan hyvääkin. Kotona vietetty aika on suorastaan mullistanut käsitykseni omasta peilikuvastani. 6 viikon jälkeen kuvajainen oli varsin erilainen kuin lomautuksen alkaessa. Nykyisin olen yleensä aina lähes meikitön ja erityisen asiasta tekee se, ettei se ole häirinnyt minua mitenkään edes töihin paluun jälkeen. Oikeastaan tilanne on päinvastainen. Mitä tapahtui?

Palataan ajassa hieman taaksepäin. Kirjoitin huhtikuussa ihopaastostani, johon ryhdyin varsin toiveikkain mielin. Toivoin ihon kunnon parantuvan ja vaikka olen meikannut kevyesti jo vuosia, oli haaveissa voida vähentää ihon kuormitusta entisestään. Tuntui, että mitä enemmän meikkasin ja sen seurauksena ihoa pesin, sitä kuivemmaksi ja oikukkaammaksi iho muuttui. Lyhyestä paastosta oli kokemusta jo aiemmin, joten odottelin innokkaana mitä pidempi aika tuo tullessaan.

Nyt olen jo palannut töihin ja tuosta aiemmasta kirjoituksestani on reilusti yli kuukausi aikaa. Iho elpyi kotona olon aikana niin paljon, että sittemmin olen kokenut ihomeikin tarpeettomana. Meikkivoide, puuteri, korostus- ja varjostusvärit ja käytännössä siis kaikki iholle

Lue koko postaus tästä