Onko keski- ikäisyys enemmänkin state of mind, mielentila?

Aloin ajattelemaan tätä tarkemmin, kun jonkin aikaa sitten sähköpostiin kilahti pyyntö: haastattelija etsii haastateltavaa. Aiheena oli keski- ikä ja miten tunteet ovat muuttuneet iän myötä, eli siis tunteeko iloa tahi surua niinkuin ennen.

Haastattelu ei toteutunut kohdallani, ja kun en oikeastaan osannut sanoa, että meneekö kaikki kohdallani kaikki iän piikkiin, niin hyvä näin.

Tästä sitten rupesin oikein kunnolla miettimään, että mitä oikeasti tarkoittaa keski- ikäisyys? Tuosta sanasta, keski- ikäinen, tulee jo tiettyjä mielikuvia ja aika moni on kuitenkin, ainakin omalla kohdallani, päin honkia.

Mitä tarkoittaa: keski- ikäisyys?
En oikein haluaisi enää käyttää koko sanaa, kun se tuntuu määrittelevän kaiken: pukeutumisen, fiilikset, olotilat, terveyden, miten muut näkevät minut…kaiken! Oletko itse huomannut tällaista ilmiötä?

Jos kysytään ikääsi ja olet tässä samoilla numeroilla kuin minä, eli +45 niin vastapuolen reagtion ennen näkemistä on: ok, sellainen väsy keski- ikäinen nainen hormoneita sekaisin, Great. Kun ei se näin ole!

Vaan mitä enemmän toitotan olevani jo liian vanha johonkin, liian keski- ikäinen

Lue koko postaus tästä