Pelotin lapseni omaan sänkyynsä hammaskeijun avulla.

Hampaita heiluu hyvää vauhtia. Tai sitten ei, varsinkaan kun poika ei ole kovin uskalias syömään sillä heiluvalla hampaalla. Muutaman päivän varovaisilla ruokailuilla alkoi olemaan jo nälkä. Hammas heilui uhkaavasti yhdeksänkymmenen asteen kulmassa lähes joka suuntaan, mutta ei, siihen ei saanut koskea – hyvä jos edes sai katsoa. 
No ei siinä mitään, hammas lopulta tuli yskäistessä pihalle, oikeastaan juuri sopivasti iltapalalla ennen nukkumaanmenoa. Viittä ikävuotta lähestyvä N on alkanut hiippailemaan lähes joka ilta meidän sänkyymme nukkumaan ja ahdasta tekee. Kuopus heräilee vielä yöllä syömään ja jää siitä aina viereeni nukkumaan, jolloin meitä olisi neljä henkilöä samassa sängyssä. Niin ja siihen pari kissaa vielä joukkoon.
Olimme tehneet illaksi N:n kanssa hienon tarrataulun omassa sängyssä nukkumisesta. ”Seitsemän tarran jälkeen saat palkinnon.” Hän päätti itse mieluisensa palkkion, tikkarin. Minä ihan fiiliksissä ”Jes, tää taitaa onnistua!” ja poika myös. Ei muuta kuin hammaspesun kautta sänkyyn ja hammas tyynyn alle, vielä iltasatu, muistutus tarrataulusta ja hyvät yöt. Minä

Lue koko postaus tästä