Puurijärven lintumaraton 1/2: Kovan luokan orni viettää yönsäkin lintutornissa

Missä vaiheessa asioita voi alkaa kutsua perinteiksi? Olemme käyneet parina vuonna toukokuisella linturetkellä Porin suunnalla pienellä turkulais-helsinkiläis-lohjalaisella porukalla, ja tänä keväänä sitten, kun mietimme saman porukan kesken, mistä lintutornista osallistuisimme Tornien taistoon, lähdimme tietysti hakemaan paikkaa Porin läheltä, koska ”toukokuinen linturetki Poriin on jo perinne” ja sitä rataa.

No, emme päätyneet ihan Poriin asti, mutta Satakuntaan nyt kuitenkin, kun valitsimme kisatornimme Puurijärveltä. Satakunnan klassikkoretki siis toteutui jälleen, nyt vain vähän lyhyempänä ja staattisempana versiona kuin männävuosina. Aiemmilla kerroilla olemme kierrelleet kovaa kyytiä tornilta toiselle, mutta nyt suunnitelmissa oli Tornien taiston myötä tököttää samalla paikalla ainakin kahdeksan tuntia putkeen.

Koska alkuperäiseen neljän hengen retkiporukkaamme liittyi vielä viides jäsen, eivätkä kaikkien yöpymis- ja harrastusvälineet sitten mahtuneetkaan Helsingistä perjantai-iltana jengiä kyytiin poimimaan lähteneen toveri Metsähiipparin autoon, minä ja Krotti starttasimme Turusta toisella autolla kahdestaan matkaan kohti Huittisia.
Suuntasimme Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston ainoalle telttailupaikalle, Ala-Kauvatsanjoen mutkaan. Minä ja Krotti olimme paikalla hiukan ennen toista autokuntaa. Ilta

Lue koko postaus tästä