Seikkailusta seikkailuun Ad Astra

Tällä viikolla oli se päivä, jota vuoden pätkät oltiin suunniteltu, mutta se ihmeellinen aika vaan tuntui lipuvan sormien välitse. Mitä onko siitä jo vuosi, kun seikkailimme yhdessä Moskovassa.
Olen monesti miettinyt muitakin reissuja, kun ihmiset jakavat yhdessä kokemuksia, syntyy ryhmään reissun aikana erityinen kiintymys. Haikeutta tuntee siitä, ettei juuri tämä ryhmä varmaan ikinä enää kohtaa toisiaan. 
Ellin kanssa tämä avaruussiskous ehdottomasti sisältää avaruustaikaa ja tähtipölyä. Mikä todennäköisyys oli, kun hakuvideot Tuplan avaruusseikkailulle ilmestyi, tunsin Elliin heti tuttuuden tunnetta ja kommentoin Ellin videon alle, että toivottavasti pääsisimme seikkailemaan yhdessä.
Kun meidät molemmat valittiin Bootcampille ja näimme toisemme eräänä kesäisenä aamuna klo 6:00 steissin ovien edessä, Elli juoksi nauraen ja rutisti lujaa. Tiesin heti, että olin löytänyt merkityksellisen ihmisen elämääni. 
Saavuttuamme Moskovaan, minä joka en koskaan reissuilla nuku, nukahdin iltapäivällä päiväunille hotellihuoneessa ja Elli nukahti myös. Mitä ihmettä, päikkärit miltei vieraan ihmisen kanssa, tämä ystävyys oli selkeästi tähtiin kirjoitettu. 
Koko tämän vuoden on ollut Elliä ikävä ja

Lue koko postaus tästä