Siellä koti, missä sydän

Kävin eilen pienellä kävelylenkillä ilta-auringossa, ja mietin mielessäni taas kerran, että minä vaan niiiin tykkään tästä meidän asuinalueesta. Toki täällä on pakollinen lähiöostari ja puistopenkillinen vakiopummeja, mutta jos ei huomioi niitä niin ympärillä on paljon luontoa ja rauhallinen, väljästi rakennettu ympäristö. Täällä saa olla rauhassa, mutta silti lähellä kaikkia palveluita.

Olemme etsineet isompaa asuntoa meille enemmän tai vähemmän aktiivisesti kohta pari vuotta. Lisähuone ja ehkä oma takapihakin houkuttelisi kovasti etenkin näin kesäisin.  Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut se, ettemme varsinaisesti halua muuttaa. Rakastamme meidän nykyistä kotia, sekä ihan asuntoa että tätä aluetta, ja siksi kynnys muuttaa on koko ajan ollut todella korkea. Asumme kolmiossa jossa on tasan 63,5 neliötä, se on pieni, mutta hukkanelioitä ei onneksi löydy yhtään. Asuntomme elää koko ajan murrosikää; olemme tasaisin välein tehneet muutoksia jotta tilaa saisi hyödynnettyä parhaimmalla tavalla. Meidän koti ei Antonin syntymän jälkeen ole oikein missään vaiheessa enää ollut ”valmis”, vaan aina tapahtuu

Lue koko postaus tästä