Sunnuntain tuumailuja

Viikot tuntuvat vierivän todella vauhdilla. Viime viikolla siis kuulin, että ellei tämä syöpä ole hävinnyt kahden kuukauden aikana, mennään todella rankkoihin hoitoihin, ja se ei nyt sopisi kuvioihin sitten ollenkaan. Odottelen alkavalla viikolla kahta työtarjousta, joissa vaihtoehdot ovat kolmessa eri maassa, joten nyt en haluaisi enää sairastella.


Ajattelin lähteä kuitenkin. Ei ole helppo päätös, mutta jotakin on päätettävä, ja freelancer-konsultin ura on aikamoista härdelliä, rikkonaista työtä miltei yötäpäivää, globaali toimija kun olen. Toki vakkarityössäkin joutuu tekemisiin tiimien kanssa maailmanlaajuisesti, mutta työaika on sentään edes jotenkin määritelty. Palkkakin juoksee kuukausittain säännöllisesti, mikä on plussaa.

Mies ei tykkää, että lähden, mutta enemmänpä meillä on laatuaikaa, kun hän ohjelmoi työmatkansa viikonloppujen yhteyteen Euroopassa, eikä herra pääse viikonlopun aikana silloin karkaamaan toimistolle, kuten normaalisti 😆. Emmekä me ole todellakaan muutenkaan mitään kaksin kiehnaavia teini-ikäisiä kumpikaan.

Harmittaa myös tämä nilkkaleikkaus. Vaikka fibulassa ollut metallituki poistettiin tarkalleen samaa, vanhaa leikkaushaavaa hyväksikäyttäen, on jalkapöytä ihan tunnoton ja kun nilkan seutua

Lue koko postaus tästä