Syntymäpäivä sairastuvalla

Lapsiperheessä tilanteet elävät ja voivat muuttua nanosekunnissa – meidän alkuviikko starttasi juurikin niissä merkeissä. Onneksi mistään dramaattisesta ei ole nyt kuitenkaan kyse.
Sunnuntai-iltana Pippiksen silmät alkoivat vuotaa ja aivastelu oli ihan jatkuvaa. Olimme olleet ulkona ipanoiden kanssa ja ehdin jo hetken epäillä, että voisikohan neidillä olla jotain orastavaa allergiaa – kevään lapsonen kun on.
Seuraavana aamuna neiti oli super väsynyt ja päätimme yhdessä H:n kanssa, että tytön on parempi jäädä kotiin. Nenä vuosi kuin Niagara konsanaan ja flunssa oli hyvin vahvasti läsnä.Päivän mittaan myös pikkusisko alkoi sitten pärskimään ja seuraavaksi oli mun vuoroni. Yöllä pienin neitokaisista valitteli mun kainalossa (koska räkä ja ahdistus) 5-10 minuutin välein ja yö oli aivan mahdoton muutenkin. Aamuyön tunteina alkoi oma kurkku tuntumaan karhealta ja sanoin H:llekin että nytkö se tauti minuunkin sitten iski? H tokaisi unen seasta että hänen kurkkunsa on myös kipeänä. Homma alkoi avautumaan tässä vaiheessa mulle kunnolla ja tajusin, että mulla ei ole aamulla

Lue koko postaus tästä