Syysmasennus olikin hormonaalista!

Kirjoittelin aiemmin täällä, miten kuuman pitkän kesän jälkeen syksy tuli ja nielaisi suihinsa. Olin aivan totaalisessa alhossa, jota kuolemanpelko, ikääntyminen ja se, ettei lapset tarvitse enää niin äitiään, siivitti olotilat pohjalukemiin. Kun ”masennus” iskee, sitä ajattelee, että tämä tunnetila on lopullista, huolimatta siitä, että monet myrskyt on jo aiemmin seilattu ja niistä tyynille vesille myös purjehdittu. Hormonit olivat tosiaan syksyn alettua aivan sekaisin, lopetin pillerit, aloin syömään uusia, jotka vasta sekoittivatkin maailman eli oman pienen pään. Ajattelin, että syksyn pimeys porottavan upean kesän jälkeen nielee synkkään alhoonsa ja jokainen päivä tulisi olemaan mudassa piehtarointia. Onneksi hain heti apua ja pyysin vanhat minipilleripaholaiset käyttöön. Näistä pillereistä en oikein pidä ja ainostaan siksi, että ne aiheuttavat vaihdevuosimaisia oireita, mm. parran kasvua syytän näistä pillereistä. Mutta hei parta vai riuduttava masennus? 
Nyt kun vanhat pillerit ovat taas vakauttaneet mielen tasaiseksi, oikein ihmetyttää, miten alhossa sitä olinkaan. Miten nyt pienimmätkään asiat eivät tunnu missään, ikääntyminen ja