Tamperetta pakoon ajan Hankoon


Tänään auton nokka kääntyi kohti Hankoa.
Autossa tuoksuu punainen kynsilakka ja matkan varrelta napattu take away -kahvi, matkalaukussa on kasa valko-sini -raidallisia vaatteita, navigaattori lojuu muodon vuoksi sylissä, vaikka tämän reitin jo tiedämme ja takapenkillä on monta lupaavalta vaikuttavaa kirjaa. Tästä ei voi tulla kuin hyvä!

Kävimme Hangossa ensimmäisen kerran vuonna 2011 ja siitä lähtien olen kaivannut sinne takaisin, reissu reissun jälkeen enemmän. Suomesta on vaikea löytää ihanampaa kesäkaupunkia kuin tuo maamme eteläisimmässä kärjessä nököttävä idyllinen pikkukaupunki.

Hangosta löytyy kaikki tärkeä:

joka puolella aaltoileva avomeri, suuri vierasvenesatama valkoisine purjeveneineen ja iltatoreineen, uneliaan pikkukaupungin raukean elämänrytmin ja vilkkaan kesäturismin yhdistelmä, rappioromantiikan tuntua tuova pieni ränsistyneisyys, kilometritolkulla rantaa ja kalliota, idyllisiä huviloita, hiekkapohjaista mäntymetsää ja punaisissa rantamakasiineissa joukko hyviä ravintoloita.

Kaikista eniten Hangossa minua kuitenkin viehättää se, että siellä aika pysähtyy ja viikonpäivät lakkaavat olemasta. Hangossa niistä tulee merkityksettömiä ja yhtäkkiä ei olekaan mitään väliä, onko keskiviikko vai perjantai, kuhan aurinko paistaa (ja Hangossa yleensä paistaa), kirjassa

Lue koko postaus tästä