Tänä pääsiäisenä en ole luomassa perinteitä

Istun isosiskoni sohvalla, monen sadan kilometrin päässä perheestäni Oulussa. Lanka-lauantaina keskellä pääsiäispyhiä. Ihan täytyy myöntää että istuessani aamulla lentokoneeseen, saattoi silmät.vähän kostua kun mietin monen päivän eroa lapsista, vaikka olenkin itse poissa vaan yhden yön. Perhe minulla on toki tääläkin, sisko jota tulee nähtyä ihan turhan harvoin. Ja kuinka olenkaan kaivannut sitä että saan ihan oikeasti vaan istua tässä sohvalla eikä kukaan kysy mitään tai pyydä palveluksia. Aika raskaan työkevään jälkeen tämä on niin tarpeellinen pikkubreikki.
Samaan aikaan kuitenkin nyt somea selailemalla havahduin siihen kuinka kaikki toitottaa pääsiäisen perinteistä. Kuinka niitä luodaan ja niistä pidetään kiinni. Ja onko ne omasta lapsuudesta vai täysin uusia juttuja. Ja nyt minä olen täälä yksin, nauttien rauhasta ja tuhoamassa meidän viimeisetkin pyhä-perinteet. En yhtään ihmettele että äidit kokevat huonouden tunnetta ties mistä asioista jos minä, maailman vähiten stressaava ihminen mietin tämmöisiä 😀
Jospa nyt teenkin tältä seisomalta päätöksen että pääsiäinen on tästä eteenpäin oma

Lue koko postaus tästä