Tapaturmainen äiti

Tapaturmainen äiti

Syksyn saapuessa alkaa oikean käteni sormia ”kolottaa” ja särkeä. Ihmettelin sitä ääneen M:lle ja mietin syytä, kunnes samalla muistin sen itsekin.Me olemme olleet niin onnekkaita, että vaikka lapsemme ovat vilkkaita ja uteliaita yksilöitä, heille ei ole sattunut mitään vakavaa, eikä oikeastaan edes pienempiä tapaturmia. Naarmuja aina löytyy, mutta pahimmistakin on selvitty puhdistusaineella ja laastareilla.Äidin laita onkin sitten toisin. Olen lapsena ollut myös utelias ja liikkuvainen ja välttynyt myös kaikenlaisilta tapaturmilta. Sektioita lukuunottamatta, minua ei ole jouduttu leikkaamaan (paitsi kitarisat!) enkä ole koskaan saanut tikkejä. Minulta ei ollut aikaisemmin koskaan myöskään murtunut mikään.Kun sain lapset, on alkanut sattua ja tapahtua, ja nimenomaan minulle. Tapaus 1 sattui kun J&J olivat aivan pieniä, siinä vuoden kieppeillä, ehkä hiukan alle. Istuimme aamupalapöydässä ja pidin toista poikaa sylissäni. Huomaamattani hän otti pöydästä teekeittimen, joka oli täynnä kuumaa, juuri kiehunutta, vettä. Hän piti sitä käsissään ja oli juuri kaatamassa sitä päällensä, kun nostin hänet ylös

Lue koko postaus tästä