To My Father, Parallel Universe*

Siitä on kohta kuusi vuotta, joulun alla sydämesi ei enää jaksanut maallista taivalta ja se repesi osiin. Huusin tuskasta ja itkin. Yhä edelleen olen surullinen ja ikävä yllättää. Muistan sinut yhä sellaisena eläväisenä kuin olit vielä kuusi vuotta sitten. Ne lapsuuden lukuisat ulkomaanmatkat, uintitreenit ja juttulenkit. Supersankarini. Ihanaa, että minulla on ollut näin ihana isä. Elät aina kyyneleissäni, muistoissani, ajatuksissani ja valinnoissani. 

Nämä ovat vailla selitystä olevia tapahtumia. Kuusi vuotta sitten vainajien muistopäivänä keittiön kattokruunu tipahti isän viereen hänen lukiessaan aamunlehteä. Pöydällä kruunun alla olleet Kivi-tuikut olivat ehjät. Laittaessaan kruunua takaisin paikalleen, katosta ei löytänyt enää reikää vaan isä joutui poraamaan uuden reiän saadakseen kattokruunun paikalleen. Kaksi kuukautta myöhemmin hän sai sydänkohtauksen ja poistui taivaaseen.
Kolme vuotta sitten vainajien muistopäivänä aamuyöllä kodissamme syttyi itsestään keittiön pöytävalaisin ja vaatehuoneen ovi avautui paukkeen kera! Ja mikä ihmeellisintä, oven edessä oli varsin raskas mustajätesäkki menossa roskiin ja kissojen kuljetuskoppa ja nekin siirtyivät! Eikä tämä ollut

Lue koko postaus tästä