Tulevaisuus?

Moikkamoi kaikki!

Pitkästä aikaa istun tässä blogin ääressä ja kirjoitan. Tää tunne on aivan huikea. Miulla on ollut niin kova ikävä tätä puuhaa. En voi edes käsittää, miten olen voinut jättää tämän harrastuksen kokonaan sivuun.

No mitä miulle sitten kuuluu, kaikkien näiden kuukausien jälkeen. Kiitos ihan hyvää. Tai sitten ei.
Asiat ovat oikeastaan aika hyvin, mutta muutamia ”pieniä” sivuseikkoja miettien, ei miulla nyt niin kauhean hyvinkään mene. Masennus ja ahdistuneisuus varjostaa elämää melko tavalla ja mietin paljon, mahdanko koskaan oppia elämään niiden kanssa niin, että ne eivät vaikuttaisi elämääni niin radikaalisti.
Yritin tehdä oman alani hommia tuossa työkokeilussa, sekään ei mennyt ihan putkeen ja päätin mieluummin säilyttää mielenterveyteni, kuin harjoittelupaikkani.
Tämähän johtaa sitten siihen, että olen 26-vuotias, täysin elämässään hukassa oleva äiti. Surullista, mutta totta. Jotkut eivät vain ole tähän ikään mennessäkään löytänyt sitä kutsumustaan.
Tavallaan olen helpottunut, että vihdoin älysin, että en todellakaan ole luotu tönöttämään kaksinaamaisten ihmisten keskellä päivästä toiseen ja stressaten tuleeko töitä

Lue koko postaus tästä