Tulinen sinappi äidin tapaan


Äidin tekemäähän ei mikään voita, mutta olisihan se ihan kiva jos reseptit olisi kirjattu jonnekin, muuallekin kuin tekijänsä päähän. Seurasin kyllä usein kiinnostuneena vieressä kun ruokaa laitettiin mutta tarkat ohjeet kaikkiin äidin herkkuihin on silti saavuttamattomissa. Ehkä syy siihen, ettei äiti niitä ohjeita mihinkään kirjannut oli hänen vaatimattomuutensa. 
”Tämä nyt on vaan tämmöistä.” Oikeasti äidin veroista kokkia on vaikea löytää. Sitähän ne lapsenlapsetkin ensimmäisenä pohtivat, että kuka nyt tekee heille ruokaa. Ja sitä minäkin kaipaan – valmista pöytää mihin mennä. Että edes kerran viikossa joku tekisi minulle ruokaa. Tämä vuosi on ollut täynnä menetyksiä. Jotkin perinteet säilyvät ja jatkuvat, jotkut taas on opeteltava tai luotava itse. Suurin pelkoni on, että unohdan. Siksi on pidettävä kiinni kaikesta mistä kiinni pystyy pitämään. Siksi yritin pyrkiä saavuttamaan sellaisen sinapin mitä vain äitini teki. 
Tulisen makea sinappi. Sellainen, joka tuntuu lähes otsassa asti, mutta vähintäänkin nenän varressa. Sellainen, jonka syömiseen tarvittiin tietynlainen tyyli, jotta väkevyys ei

Lue koko postaus tästä