Tuoksuherkkyys

Olen pitkään miettinyt, että tästä aiheesta vielä joku päivä kirjoitan ja nyt tuli Se päivä.
Tuoksuyliherkkyys tuntuu jakavan mielipiteitä, toiset ottavat sen todella vakavasti ja
toiset pitävät ihan höpöhommana.
Saatampa siis sohaista ampiaispesään, mutta silläkin uhalla kirjoitan koska meistä
migreenistä kärsiviä tuoksuherkkiä on liian paljon.

Nuorempana olisin pitänyt ehkä itsekin höpöhöpönä koko tuoksuherkkyyttä, kun en kärsinyt migreeneistä sen enempää kuin mistään muistakaan vaivoista.
Mutta olen muuttunut, etenkin hajuaistini on muuttunut ja herkistyn ylipäätään nykyään
herkemmin lähes kaikelle. Onko se sitten jonkinlaista erityisherkkyyttä, ehkä mutta keskityn tällä kertaa vain tähän tuoksuherkkyyteen.

Mun ekat tuoksumuistot on lapsuudesta, sireenit, vastaleikattu nurmikko, metsä sateen jälkeen, ahomansikat – ne nyt ainakin, puhumattakaan leivinuunissa paistetuista rieskoista, ruislimpuista, irmelinkakusta (nykyinen mokkapalat) tai voissa paistetuista lihapullista.

Teini-iässä sain isältä etelän tuliaisena mm Poison-hajuvettä ja sitä käytinkin ne villeimmät nuoruusvuodet. Näin jälkeenpäin ajateltuna, minut on moni vanhempi ihminen varmaan kiertänyt kaukaa, sen verran vahvasta tuoksusta oli kyse enkä milläänlailla säästellyt sen kanssa.
Niimpä, teinit ♥

Aikuis-iällä on tullut monia uusia

Lue koko postaus tästä