Tuunaa vanha tuoli-mummin perimää

Mummin ja vaarin kotoa, tuli meille muutama rakas juttu eli Mummin tuoli, kirjahyllyjä ja pikkuisia tavaroita. Sain myös vanhan ja alunperin mummin tätien lampun, jota olen rakastanut pikkutytöstä asti, mutta lamppu on niin painava, ettei sitä aivan sellaisenaan voida kattoon laittaa. Lampun porsliiniosa on vihreä ja siihen on maalattu mansikoita ja itse varjo on valkoista lasia. Kristallit on lisätty lamppuun jälkikäteen ja ne nappasin pois.

Muutama vanha lakana päätyi myös kotiimme, pöytäliinoiksi ja yksi lakanoista päätyi vanhan tuolin päällysteeksi.

Vanhat lakanat olleet niin kestävää laatua, että elävät ihmiselämän, jos toisenkin. Monissa mummin kirjailut ja myös pyyhkeiden reunoissa mummin virkkaukset.

Oheinen lakana onkin sitten mummin suvusta ja kirjailu mielestäni on erittäin kaunis ja vanhanaikainen. Sitä miettii, miten mummillakin oli aikaa kirjailla kaikki lakanat, siivota koti, silittää ne meikäläisen alushousutkin, tehdä ruokaa, tiskata. Ei ollut mikroaaltouunia tai astianpesukonetta omassa lapsuudessa.

Nykyään olemme kaikki muka niin kiireisiä, mutta miten iäkkään sukupolven naisilla sitten. Erityisesti kun itse tulin äidiksi ensin miehen kahden lapsen kautta ja vielä kahden oman, aloin oivaltamaan miten paljon mummi teki töitä ja miten paljon jo yhden lapsen kasvatus vaatii. Arvostus ja ymmärrys nousi arvoon arvaamattomaan.

Mummi kasvatti neljä lasta ja minut vielä vauvasta ja saaden huomaansa viiskymppisenä. Miten itse jaksaisin, jos meille tulisi vauva nyt? Neljä lastahan meillä kyllä on ja onhan se ollut huikea matka, parasta elämässä, mutta ei myöskään aina todellakaan mikään piknik. Mutta niinhän se on, äidinrakkaus/mumminrakkaus, laittaa ihmisen venymään.

Tälläinen tuolista tuli ja tälläisen voi ideoida kuka vaan. Kirppareilta varmasti löytyy vanhoja lakanoita, joista löytyy nimikirjailuja ja ei kun tuoleja päällystämään.

Ne vanhat kuvatkin. Siellä vähän vaarin puolen sukua ja Walter isovaari kuvassa vanhempineen ja sisaruksineen. Walterin muistan hyvin. Ihmeteltiin myös serkun kanssa miten Walterin sisko on hyvin paljon serkkuni näköinen. Mummin vanhempien hääkuvaa. Mummin isä oli merikapteeni ja mummi oli saariston tyttö.

Ilokseni mummin ja vaarin kotiin teetetyt tammikirjahyllyt saivat kodin serkultani, sedältäni ja myös meiltä. Miesluola muuttui kertaheitolla freesimmäksi, kun musta Ikean kirjahylly sai lähteä ja tilalle tuli nämä eleettömämmät Nupposen hyllyt. Mummin ja vaarin muisto elää aina sydämissä ja muistuttaa läsnäololla lapsuuden kodin esineillä.

Kirjoittelinkin aiemmin tästä ihmeestä, alppiruusu loistossaan, eikä koskaan aiemmin antanut kukkia kuin pari hassua, mutta nyt. Jutun voit halutessasi lukea täältä.

Mummin sydän-ja raitapurkki ja isältä saatu vintage Cocispurkki. Vain Marianne karkki puuttuu kuvasta.

Ihana, rakas, ahkera, sotiemme lotta ja huumorintajuinen kaunis mummini oikealla. <3

Tämä muumimuki kuvaa hyvin omaa mummia. Mummilla kaikki kukat kukki ja rönsysi, niin maalla kuin kaupungissa. Mummin kaltaista viherpeukaloa en ole koskaan tavannut. <3

Nyt vaan tuunaamaan vanhoista lakanoista tuoleja uuteen uskoon, jos idea inspiroi.

Oletko tuunannut vastaavia juttuja ja onko vinkata kivoja tuunausideoita tuoleille ja kotiin. Kertoa tarinoita vanhoista esineistä, mumoista ja vaareista?

Sydämellistä viikon jatkoa kaikille. <3

Lue koko postaus tästä