Työ + muu elämä = mahdoton yhtälö?


Työn ja muun elämän tasapainossa pitämisen kanssa kipuilee todennäköisesti jokainen jossakin vaiheessa työuraa. Jos ei ole varuillaan, työ nielaisee koko elämän ja ajatukset pyörivät töiden parissa illankin, vaikka toimiston ovi on jo tiiviisti kiinni.

Mieltään on vaikeampi sulkea, ja niinpä illat kuluvat helposti menneitä virheitä, tulevia palavereja ja keskeneräisiä asioita murehtiessa. Kuulostaako tutulta, että työt ovat henkisesti läsnä koko ajan, vaikka fyysisesti ei olisikaan enää työpaikalla? Minusta ainakin.

Työn ja muun elämän välillä tasapainotteluun olen etenkin nyt keväällä kiinnittänyt erityishuomiota. Luonteelleni on ominaista tarmokas puurtaminen, ja siinä puurtaessaan ei tahdo aina huomata, ylittyvätkö omat rajat ja jaksaminen eikä myöskään sitä, että vastapainoakin tarvitaan. Muu elämä jää helposti työn jalkoihin, mikä on varmasti kaikkien meidän tunnollisten ja tarkkojen, työhönsä sitoutuneiden kilttien tyttöjen helmasynti.

Työstä irrottautuminen voi olla yllättävänkin vaikeaa, mutta irrottautumista todella tarvitaan, sillä elämässä on oltava muutakin sisältöä kuin työ. Me emme ole yhtä kuin työmme, kaukana siitä. Työminän takana on moniulotteinen persoona

Lue koko postaus tästä