Untuvaa & ulkoilua


Untuvaa ja ulkoilua, sitä viime päivät ovat todella olleet. Pakkanen on huidellut jo päiväkausia kymmenen ja parinkymmenen asteen välillä, ja vaikka itsesuojeluvaisto huutaa pysyttelemään tiiviisti sisällä patteriin liimautuneena, olen silti uskaltautunut ulos. Näiden ulkoilujen aikana tehdyt empiiriset kokeilut ovat osoittaneet, että kamera ja minä hyydymme aika lailla yhtä aikaa.

Miksi sitten uhmata kylmää, kun varpaatkin palelevat, kameran akku ei kestä pitkiä valokuvaussessioita ja myssykään ei tahdo pysyä tiiviisti korvilla, vaan nousee aina ärsyttävästi päätä liikuttaessa?

Siellä on nimittäin aika kaunista.

Pelkästään auringonnousussa höyryävät järven virtakohdat ovat niin satumaisia, että toivon vähän väliä, että työehtosopimuksissa tunnettaisiin jonkinlainen valokuvausvapaa. Onneksi iltapäivällä kauneutta riittää edelleen, se on vain muuttunut sinisävyisemmäksi ja jääpiikkien kuorruttamaksi.

Selvästi pidentyneet päivät ovat siirtäneet sinisiä hetkiä juuri sopivasti niin, että vielä töidenkin jälkeen ennättää nautiskella kylmän verhoamista puista ja iltahämärän sinisyydestä. Siitä todella kannattaa nauttia ennen kuin valoa on jälleen luonamme yllin kyllin, ja hiljaa hämärtyvät talvi-illat ovat enää kaukainen muisto.

Pakkassäiden reippailuhetket ovat

Lue koko postaus tästä