Uudelle vuodelle pelottomuutta ja rohkeutta!

Uuden vuoden alkamisen tiimoilta olen bongannut somessa hirmuisen määrän optimistisia tavoitteita vuodelle 2018. Kuten jo aiemmassa postauksessani täällä, vannoin etten lupaa uudelle vuodelle mitään, enkä lupaa vieläkään, mutta muiden optimistisuus ja toiveikkuus tälle vuodelle aloittivat mielessäni pohdinnan siemenen. 

Uusi vuosi on nimittäin alkanut niin järisyttävän hyvin, että olen miettinyt miten näin paljon hyvää voi tapahtua tiiviissä hetkessä. Olen saanut autettua blogini avulla vanhimmalle tyttärelle opinnäytepaikan. Yhdistin kaksi ihmistä ja kaikki muu oli heidän keskeistä, mutta koen välillisesti onnistuneeni ja saaneeni itselleni iloa ja onnistumista muiden onnistumisista. Miehellä oli aivan vastaava hommeli erään työpaikkajutun kanssa ja meille tuli miehen kanssa näistä jutuista aurinkoisen hyvä fiilis. Miten auttamisesta voikaan saada itselleen ihan parhaimman olon. 

Kävimme maanantaina tapaamassa palvelutalossa appivanhempia ja he olivat niin liikuttuneen onnellisia vierailusta. Anoppi näytti niin kauniilta ja hänelle oli askarreltu mitä upein vuoden 2018 juhlakruunu ja huulipunaakin toinen oli sipaissut huulilleen. Mikä kaikessa oli ilahduttavinta, anoppi tuumi, että halusi meitä ilahduttaa tällä koristautumisellaan. Hän myös hali, rutisti ja hymyili katsoessaan meitä ja siitä katseesta paistoi rakkaus, josta minäkin sain olla osallisena.

Peffalleni meinasin myös lentää, kun MTV3 sivustolla suositeltiin viittä tubettajaa, joita kannattaa ruveta seuraamaan ja meidän kanava Tädit tubettaa oli yksi mainituista. Voiko vuosi paremmin alkaa, no ei kuulkaas voi. Tuli hetkellisesti, huom. realistisesti vain hetkellisesti sellainen tunne, että universumi kantaa ja antaa ja hyvä luo hyvää.

Siltikään en halua luvata uudelle vuodelle ihmeitä, miten olen onnellisempi, parempi, hyvempi, optimistisempi ihminen jne. Haluan uudelta vuodelta vain vielä enemmän rohkeutta olla minä, vastustaa epäoikeuksia, olla pelkäämättä niin paljon, uskaltaa sanoa ääneen mielipiteeni, ei heilua neutraaliuden varjoissa hajuttomana ja mauttomana. Olla rohkea, silloinkin vapisuttaa, sanoa ”kyllä”, kun tekisi mieli vain sanoa ”ei”. Kun pelko ja epävarmuus iskee päätään, hengitän hiljaa ja kuuntelen mitä sydän sanoo. 

Fakta on, että paljon mätää ja alhoja mahtuu jokaiseen vuoteen ja mätiäkin päiviä tarvitaan, sillä miten muuten voisikaan osata nauttia niistä hyvistä. Toivon etten lannistu ja pidän pääni kylmänä niissäkin tilanteissa, jolloin elämä vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta ja väärältä. Kaikkien näiden tilanteiden kohtaamiseen tarvitsen rohkeutta olla minä.

Joten oma uuden vuoden toiveeni ei ole onni ja optimistisuus, vaan haluan vuonna 2018 olla aidon rohkeasti jokaisessa tilanteessa sellainen, mitä ydinminäni sanelee eli sydäntä kuunnellen, mutta ei pelosta vapisten. 

Mistä sinä saat rohkeutta? Miten tilanteet, jossa tuntuu, että kunpa uskaltaisit tuoda itsesi esille, sanoa mielipiteesi, jättää jonkun jutun miltei tekemättä, koska pelottaa? Mistä saada lisää rohkeutta, sillä luulen, ettei sitä tässä maailmassa koskaan voi olla liikaa? Minulla on kaksi niksiä tähän jo, kuvittele kaikki ympärilläsi olevat ihmiset alasti tai istumassa vessanpytylle, se auttaa kummasti ja mojovasti ymmärtämään, että me kaikki olemme vain ihmisiä.  Tai vahvistan itseäni ajattelemalla, meillä on vain yksi elämä, enkä halua myöhemmin katua, että jätin jotain tekemättä tai sanomatta, koska niin kovin pelkäsin. 

Pelotonta keskiviikkoa kaikille, tänään Porvooseen tulee Souliina blogikamusein, josta on tullut ihan aito sydänystävä. Pian kuulette blogissa, mitä me tällä kertaa täällä Porvoossa touhutaan ja ensi viikolla meillä Maijun kanssa tulee niin jännittävä tubepäivä ja saamme kanavalle tähtivieraan, joten huimaa kyytiä on luvassa. 🙂




Lue koko postaus tästä