Väärin ymmärretty suvaitsevaisuus?

Nyt sopivasti Priden jälkeen on käynnissä ollut jos jonkinlaisia juttuja suvaitsevaisuudesta. Homoavioliitot, homous ylipäänsä ja onko se elämäntapa vai mikä. Olen vähän hämmästyneenä seurannut juttuja, sillä ne antavat loppujen lopuksi hieman suppean kuvan suvaitsevaisuudesta ja koko käsite ymmärretään monesti mielestäni hieman kieroon. Jopa itselläni on toisinaan taipumus suppeaan ajatusmaailmaan.

Sanon heti kärkeen, että minulla ei ole pienintäkään ongelmaa homoja tai lesboja kohtaan. Kannatan heidän avioitumismahdollisuuksiaan ja kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että ihminen voi olla sellainen kuin haluaa ja minkä omimmakseen kokee. Kuitenkin olen miettinyt suvaitsevaisuutta paljon ja pohtinut onko todellista suvaitsevaisuutta sekään, jos tuomitsee homovastaisuuden muissa ihmisissä? Eikö pohjimmiltaan suvaitsevaisuudessa ole kyse siitä, että ymmärretään muiden erilaisia elämänkatsomuksia ja ymmärretään, että myös toisen mielipiteet voivat olla erilaisia kuin omat? Ja tämä ajatusmaailma on vaikea, koska on tottunut tuomitsemaan vastamielipiteen omaavat.

Olen miettinyt, että mikäs minä olen vaikkapa tuomitsemaan jonkun, joka ei ole homomyönteinen. Helposti sitä sanoo, että onpas

Lue koko postaus tästä