Väsyneen päiväkirja.

Ensinnäkin, haluan kiittää jokaista, joka reagoi edelliseen postaukseeni. Olen saanut kommentteja, yksityisviestejä, vertaistukea, tsemppejä ja kauniita toivomuksia teiltä. Kiitos! Olen kyyneliin saakka liikuttunut. 
Haluatteko tuntea, miltä väsyneen ihmisen päivä tuntuu? Minäpä kerron. Kelataanpa 24h taaksepäin.
Heräsin torstaiaamuna klo 7.00 herätyskellon voimin. Tai en herännyt, torkutin 10 min eteenpäin, koska lapset nukkuivat vielä. Torkun aikana Alex heräsi virkeänä ja alkoi herättelemään minua. ”Ei vielä, ihan kohta Alex” vastasin. 10 minuuttia kului ja kello soi taas. Torkutin taas 10 min eteenpäin. ”Äiti, herää, on aamu” Alex kertoi. Otin Alexin kainaloon ja silitin hänen päätään. Voi rakas, kyllä minä haluaisin nousta jo, mutta raajani ovat niin painavat ettei minulla ole voimia nostaa niitä. Olen niin väsynyt.
Torkku soi uudestaan. Oli kulunut 20 minuuttia siitä, kun herätyskello soi ensimmäisen kerran. Olivia nukkui edelleen. ”Äitii, aamublaze, mennään” kuului taas Alexin suusta. Mennään mennään.. ”Äitiii, pippahätä, pippahätä, pippahätäää” – ja vasta silloin sain itseni ylös. Eli pakon edessä, kun

Lue koko postaus tästä