Viikko keväisessä Inarissa retkeillen

Kun saavun Inariin, minusta tuntuu, kuin saapuisin kotiin. En ole koskaan asunut Inarissa, mutta siellä sijaitseva Nukkumajoen kämppä on toiminut tukikohtanani niin monilla Lapin-reissuillani niin monen vuoden ajan, että seutu tuntuu kotoisalta. Olin siellä kesälomalla ensimmäistä kertaa jo 2000-luvun alussa ja vieraillut sittemmin säännöllisesti. Välillä on ehtinyt tulla muutaman vuoden taukoja, kunnes Nukkumajoki on taas istunut suunnitelmiin. Tänä vuonna se pitkästä aikaa istui.


Pohjoisessa mikään ei tunnu ikinä muuttuvan. Ajomatka sitä ainoaa Utsjoelle vievää tietä pitkin on aina jollain tapaa samanlainen. Vuodenajat ja vuodet vaihtelevat, mutta maisemat ovat aina samat. Kun takana on riittävän monta reissua, maisemat muistaa jo ulkoa – mihin suuntaan tie kääntyy seuraavaksi, minkälainen järvimaisema mutkan takaa avartuu ja mikä tunturi tulee seuraavaksi näkyviin. Se on mukavaa.

Pääsin taas viettämään viikon Inarissa kesäkuun alussa. Edellisestä käynnistäni tutulla kämpällä oli ehtinyt vierähtää useampi vuosi, mutta siellä se kämppä odotti samanlaisena kuin aina ennenkin. Punainen tupa, pihamaa puuvajoineen ja huusseineen, kaunis

Lue koko postaus tästä