Viikon ajatus: riittämättömyydestä


Viime aikoina olen pohtinut paljon riittämättömyyttä.

Jokainen on varmasti toisinaan kokenut olevansa riittämätön vanhempana, sisaruksena, sukulaisena, puolisona, ystävänä, opiskelijana, kollegana, työntekijänä tai ihmisenä ylipäätään.

Riittämättömyyttä aiheuttavat omat odotuksemme, arvomme, uskomuksemme ja tavoitteemme, vaatimuksemme täydellisyydestä sekä arvosteleminen, vertaileminen ja ympäröivä yhteiskunta.

Yleensä kuitenkin se, kenelle et oikeasti riitä, olet sinä itse. Olemme itse ankarimpia kriitikkojamme ja tavallisuutta pelätessämme mikään ei tunnu riittävän.

Minusta tuntuu, että iso osa ihmisen onnesta tai onnettomuudesta riippuu siitä, kelpaako itsellensä. Pitää riittää itsellensä, jotta voisi olla onnellinen.

Kun hyväksyy oman keskeneräisyytensä, rajallisuutensa ja epäonnistumisensa, on helpompaa hengittää. Kukaan ei ole täydellinen, vaan me olemme kaikki lopulta aivan tavallisia – ja hyvä niin!

Lue koko postaus tästä