Viimeiset lehdet


Kirpeä marraskuinen viima on riipinyt puista viimeisetkin lehdet, ja lähipuistot ovat muuttuneet kauhuelokuvien lavasteiksi.

Lehdettöminä taivasta vasten piirtyvissä puissa ja maassa lojuvissa viimeisissä lehdissä, joihin kastepisarat ovat jäätyneet kiinni kuin timantit, on jotakin slaavilaisen runollista.

Vaikka ruskan värikirjo on vaihtunut harmaan viideksikymmeneksi eri sävyksi, luonto on yhä kaunis. Kauneus on vain muuttanut muotoaan, siihen on sekoittunut surua ja haikeutta, perussuomalaiselle luonteenlaadulle sopivaa kaihoa ja melankoliaa.

Lue koko postaus tästä