Vinkkejä, tunnelmia ja arvonnan voittaja!

*Kirja ja Lumenet saatu

Tänään kuvatessa aamukahvikuvaa, mieleen sinkoili kaikki ihmiset, jotka liittyivät kuvissa esiintyviin tavaroihin jollain tavalla. Iski kova ikävä ihmisten lähelle ja tiedän toki, että ajan ilmiö on hankkiutua tavarasta eroon, mutta kun niin moneen tavaraan liittyy iso tunnearvo.

Tavaroita katsellessa tuli mieleen ihmiset, mutta myös monet ihmisten kanssa vietetyt hetket silmien eteen filminä. Joten pitäydyn roinissani ja pyrin hankkiutumaan niistä eroon kuolinsiivouksena tai miksi sitä nyt kutsutaan. Eli jätän asian hieman tuonnemmaksi.

Toki ongelmallista asiassa on, ettei koskaan tiedä milloin on se viimeinen päivä eli toivottavasti ehtii siivoskella, mutta lähtisin siitä ajatuksesta, ennen kuin tulee kovin iäkkääksi.

Tänään muistellaan ihmisiä ja lisäksi vinkataan monia juttuja, jotka täällä ovat piristäneet mieltä.

Otavan David Nichollisin kirjoittama Suloinen suru kirja tupsahti viime vuonna. Viime vuonna Otava lähetti runsain mitoin uutuuskirjoja yllärinä postitse. Tänä vuonna ovat tulleet todella tarpeeseen.

16-vuotias Charlie Lewis on se poika, jota kukaan ei muista koulukuvista.

Lue koko postaus tästä