Yhden päivän talvi

Marras- ja joulukuun vaihteessa syksyn ja talven rajat hämärtyvät. Vuodenajat sulautuvat yhteen säätilan pysyessä viikko toisensa jälkeen juuri ja juuri plusasteiden puolella, ja taivaalta voi sataa mitä tahansa vedestä lumeen.

Tällaisina hetkinä tulevat yhden päivän talvet. Hetket, jotka yllättävät autoilijat kerta toisensa jälkeen, saavat joukkoliikenteen poikkeuksetta ongelmiin ja taikovat hiljaa leijailevine lumihiutaleineen kovin värittömäksi muuttuneen ympäristön joulumaaksi.

Lumentulo alkaa yhtäkkiä, kuin monsuuni kuivan kauden päätteeksi. Pyryn jälkeen maailma on valkoinen päivän pari, kunnes jossakin tuhansien kilometrien päässä ilmavirtaukset kääntyvätkin ja sulattavat nietokset pois.

Ensimmäisen kerran yhden päivän talvi tuli, kun puissa ja pensaissa oli ruskan jäljiltä vielä muutamia vihertävänkellertäviä lehtiä. Lumi vain tulla tupsahti, ja loppusyksyn harmaus muuttui puhtaaksi valkeudeksi yhdessä yössä.

Kahlasin heti ensimmäisen päivänkajon aikaan keskelle puiston nilkkoihin asti yltäviä nietoksia, ja kipitin hangessa nilkkureissani välittämättä kenkien sisälle sujahtavasta lumesta. Jossakin kaukana heiteltiin jo lumipalloja, ja koko kaupunki oli kuin yhtä suurta jouluelokuvan lavastetta.

Jos valkean maan miljoonine lumihiutaleineen haluaa ikuistaa, on oltava

Lue koko postaus tästä