Yksin kotona lasten kanssa

Jo pitkään blogiani seuranneet saattavat muistaa Lilianin vauva-ajoilta valitukseni miehen työajoista. No tässä parissa vuodessa työt eivät suinkaan ainakaan ole päässeet vähentymään, vaan päinvastoin. Mikä on tietysti näin toisen ollessa kotona rahallisesti iso plussa, muuutta silti se on ajoittain aika tajunnanräjäyttävä paikka olla kotona lasten kanssa aamusta iltaan YKSIN ainoana vanhempana. Lilianin aikaan kaikki oli vielä niin uutta, joten pelkkä ajatus siitä, että olen nyt yksin ja hoidan koko päivän aamusyötöistä iltahuutoihin sai minut voimaan välillä pahoin. Tuntui, kun olisi loukussa kotona, kun vauvaa ei saa hetkeksikään lykättyä pois sylistä. Nyt lähinnä ajatus siitä tuntuu naurettavalta, sillä olihan minulla vaikka kuinka paljon aikaa tehdä myös niitä omia juttuja, kun vauva nukkui päiväunia. Mitä sitten jos vauva olisi ollut itkuinen koko päivän, niin ei se maailma siihen olisi loppunut. Itkuisemman päivän jälkeen yleensä kuitenkin tulee aina parempi päivä.
Kahden lapsen kanssa Kimmon 24/7 päivystysviikot (joita on joka kolmas viikko) menevät nopeammin kuin

Lue koko postaus tästä