Yökukkumista ja hienoja lintuhavaintoja Vajosuolla maaliskuussa

Muutama viikko sitten maaliskuun lopulla retkeilin pitkästä aikaa Kurjenrahkan kansallispuistossa. Suuntamme oli vanha tuttu Vajosuo ja tavoitteemme päästä kuulemaan pöllöjä sekä näkemään teerien soidinta. Olimme retkellä vain perjantai-illasta lauantaiaamupäivään. Sääolosuhteet ailahtelivat viikon aikana laidasta laitaan, ja retkiyön ennusteen luotettavuus pysyi pitkään heikkona. Lähdimme kuitenkin rohkeasti seikkailuun ja saimme ihan mukavan leppeän illan, tuulisen yön ja sataisen harmaan aamun.


Nostimme rinkat pykälään Vajosuon parkkipaikalla kello seitsemän jälkeen illan jo pimentyessä. Parkkis oli peilijäässä ja ohuen vesikerroksen peitossa, ja metsässä vallitsi vielä kunnon hanki. Kiitin itseäni vaelluskumisaappaiden valinnasta ja jäänastojen kiinnittämisestä. Olen auttamattoman huono liukkaalla, joten ilman jäänastoja tämä olisi ollut painajaismainen tilanne.

Tuntuu aina yhtä hassulta lähteä kävelemään pimeään, kylmään, märkään metsään yötä myöten. Lampsimme menemään pientä Vajosuontietä pitkin, sillä pimeässä metsäpolun kulkeminen olisi saattanut olla vaikeaa ja halusimme päästä nopeasti perille yöpymispaikalle. Tie oli paksulti lumen peitossa. Onneksi hanki kantoi jalan alla. Tässä vaiheessa kevättähän Turku oli jo käytännössä lumeton, mutta täällä,

Lue koko postaus tästä