Kesähetkiä, kukkia ja kohtaamisia

Elokuussa saavutetaan aina se kesän ja syksyn keikahduspiste, jolloin huomaa, että jos haluaa nähdä auringonnousun, onkin yhtäkkiä parempi mennä ajoissa nukkumaan ja koittaa herätä tervehtimään aamua, kuin valvoa koko yö aamuun asti ja nukahtaa vasta sen jälkeen. Siinä missä jälkimmäinen vaihtoehto on ehdottomasti keskikesäjuttu, kuuluu ensinnä mainittu muihin vuodenaikoihin.

Liesijärvi, Seitsemisen kansallispuisto
Viime vuosina olen melkolailla kautta linjan piehtaroinut ikävässäni jo heinäkuussa miettiessäni sitä, kuinka kaikki tapahtuu taas liian nopeasti: valoisa kesä hupenee, yöt pimenevät, linnut hiljenevät, aika juoksee, on liikaa epäolennaista tekemistä ja liian vähän aikaa valvoa kesäöitä, ah ja voi. No, tässä minä juuri vasta nyt havahduin siihen, että onkin jo elokuu ja aurinko nousee puoli kuudelta, enkä ole ehtinyt juurikaan edes velloa noissa perinteisissä kesäkaipuun kiemuroissani.

Nautelankoski, Lieto
Enpä ole ehtinyt paljoa muutenkaan kelailla ylimääräisiä. Heinäkuuni oli hektinen. Se oli hengästyttävä. Se oli paljon, ehkä vähän liikaakin, mutta en valita. Kuormittavuudestaan huolimatta heinäkuuni oli myös erittäin antelias, ja olen hyvin

Lue koko postaus tästä